Suunnitelmasta toimeen

Eli aamutreeniä kehiin. Eka masennuttiin tunnarissa. Kävelytin kasan yli et väärät ei kiinnostanu. Oma oli selkeesti toisessa suunnassa. Lähetin parin askeleen päästä hakemaan. Jami käsitti jotain pahasti väärin ja ampas hallin toiseen päähän. Sekotti koko homman ruutuun! No ei annettu masentaaa. Otettiin lyhyt paikkamakuu, ja ei menny ees paniikin puolelle tällä kertaa.

Aamun agittelut on vähän sillei et siin ei paljo muuta ehi ku lämmitteleen ja jäähdytteleen. Otettiin pelkkää a:ta ja tehtiin sillei et juoksin edelle ja liikkeeseen ei saannu lähtee mukaan. Sit tehtiin sillei et nimi oli edessä ja mä jäin taakse ja namille vasta luvan kanssa. Parin kontaktille palautuksen jälkeen alastulon vauhti tippu vähän, mut toisaalta Jami ei menny enää mun jekkuihin. Ens viikolla otetaan seuraava kontaktieste sit.

Jekkis odotti aamulla autossa ja vähäks sil oli ikävä. Jekun kaa on tehty tosi paljon suhdetta parantavii juttuja ihan vaan pennun ehdoilla. Ja kyllä se on edenny. Vähän, mutta se riittää. Se vastaa nykyään jopa jo omaan nimeensä katseella ja on oppinu nauttimaan silittelyistä ja rapsuttelusta. Tänään silittelin sen ihan uneen ja voi että ku tuntu mukavalta. Musta tuntuu tällä hetkellä et toi agility voi olla kyl just sen juttu, ellei se sit koe tilannetta ja ihmisiä liian ahdistaviks. Kaksin kun ollaan tehty ja se on rentona, ni on tosi nopee oppimaan.