Sen verran jo löytyy hyvää sulaa kohtaa, etten malttanu enää odottaa et pääsee testaamaan Jekkua. Matkaa jäljellä oli huikeet kuusi metriä ja veren kanssa olin ehkä vähän liian pihi, mut koitin kompensoida sientä tanssittamalla. Veri oli peuraa ja sitä ei oo pakkasessa kovin paljoo. Kaatona oli pakastepurkin alla (ettei tuu ilmaan kovasti hajua lyhyellä matkalla) hirven lihaa. Jälki oli ihan metsämaastossa.
Jekku just sopivassa vireessä ja tiesi heti mitä tehdä. Se löysi lähdön ite ja nuoli maata. Lähti oikeeseen suuntaan etenemään, meni tosi tarkasti nenä maassa ja häntä heiluen koko matkan. Mä olin ihan sen takana ja kehuin rauhassa. Kaadolla söi namit ja sit otin sen syliin ja kannoin vähän matkaa pois. Et sille jäis selkeä kuva siitä mihin homma loppuu.
Ties minkälainen jäljestäjä tuosta vielä kasvaa! Ainakin tällä hetkellä näyttää tosi lupaavalta. Nyt koitetaan pitää haasteet sopivina ja toiminta selkeänä. Pikkuhiljaa vois alkaa antamaan jäljen vähän vanhentuakin.
No comments:
Post a Comment