Taantumus

Millonkohan sitä oppis, että jos koira sanoo että sillä on nälkä, niin sillä on. Jotenkin ohitin illalla tän asian ja aamulla neljältä sitä sitten pyyhitään valkoiselta ryijymatolta sappivaahtoa. Jamin tila helpottui, kun sai vähän yöpuuroa ja hyla-kermaviiliä. Ens kerralla luotan oman masun asiantuntijaan.

Aamulla kävästiin treenailemassa. Ihan huiput kaukokäskyt. Kaksi täyttä sarjaa ja rima rajana. Nopeet ja täydelliset vaihdot ja palkkaus lelulla taaksepäin. Kaikessa muussa olikin sitten vähän taantumaa.. mikä ruutu, ai kato se on varmaan tuolla selän takana jossain. Piip piip piip heitä jo se kapula, piip piip ei täs oo koko päivää aikaa piipitys.

Agility nyt on oma juttunsa tällä hetkellä. Ai mikä hyppy, ai ku tääl on hyvät maisemat tääl a-näkötornissa, vitsit ku on kivaa istustella täs lankulla (keinussa), siis mitäh, tääl on jotain tikkuja rivissä nurtsilla, siis täh, mitä sä siinä hoet, kato mä en nyt viitti, relaa nainen.

Että eihän tässä nyt sitten voi muuta ku relata. Oliskohan herralla vähän kevätjuttuja mielessä, kun on ihan ailahtelevainen hassukka. Tai sit vaan välillä menee paremmin ja toisinaan vielä vähän paremmin.

Silti se pieni höpsykkä on ihan timangi.