Lokakuu lähti käyntiin reippaasti. Jokainen kotona oleva poika sai aamupalaa, jonka jälkeen pienin pakattiin nallepukuun ja vaunuihin ja uskaltauduttiin ulos. Ulos uskaltautuminen sinänsä ei ole temppu eikä mikään, mutta tällä kertaa oltiin ihan omillamme, ilman apuvoimia.
Jamilla ja Jekulla oli melkoiset ilmeet, kun käskin niitä hissiin vaunujen viereen. Siinä vähän aikaa pakiteltiin pois hissistä, sovittiin järjestyksestä ja kyseltiin, et onks pakko, jos on ahtaanpaikan kammo. Jekkis suostui menemään seinän viereen istumaan ja Jamikin suostui kyytiin (käytännössä Jekkiksen syliin istumaan) ja meikä itsekin mahtui vielä mukaan.
Enpä tässä kuvaile sen tarkemmin, minkälainen säätö odotti alakerrassa, että sain Emmaljungat neljä rappua ylös ja koko lauman ulos ovesta, joka ei pysy auki.
Vaunukävelyä treenattiin ekaa kertaa kaksi borderia samassa kädessä. Vaikka borderipojat ovat olleet kesän vähän hunningolla, matka sujui hyvin ja koirat kulkivat "nipussa" eli vierekkäin. Agilitykoirat on siitä mukavia, että ovat tottuneet ääni- ja eleohjaukseen. Aika pienillä avuilla ja muistutuksilla lähit kävely vaunujen vieressä sujumaan. Tosin pienten kuonojen itsesuojeluvaistossa ei ole kehumista. Sen verran usein unohtui, ettei vaunujen eteen saanut mennä.
No comments:
Post a Comment