Vauvavapaalla

Ensimmäinen virallinen vapaapäivä. Jekku vahtii ikkunalla, kun alapuolella kaivetaan katua auki ja ja Jami piippaa tylsistymistä sohvalla. Pitkä hoidettavien asioiden lista odottaa  (no ehtii ne odottaa, mutta kiire tässä vielä tulee). Ajokortin uusimisesta voisi vaikka aloittaa. Kantapäät ilmoittivat aamulla, että ne eivät aio tänään kävellä, ainakaan kauhesti. Niille ei oikein tämä painon nousu sovi.

Aamuisin nukuttaa, kun iltaisin ei saa unta. Hankintalistalla siis paljon kivoja lehtiä. Television katsominen kun ei ole oikein mua varten. Yhtenä unettomana alkuyönä syntyi tällainen solmeilu ystävän korutelinettä täyttämään:

Toisten valitsemista helmistä on aina jännempää tehdä jotain. Jännittävä käänne oli myös ompelukoneen hankinta. Ompelu ei koskaan ole ollut mun juttu, mutta nyt ei ainakaan työvälineestä pitäisi jäädä kiinni. Pfaffin ja mun ensimmäinen yhteinen harjoitus oli kummitytyön pikkuveljen kunniaksi ommeltu, ah niin trendikäs, viirinauha.

Jami on selkeästi tylsistynyt tai sitten koko kulmakunnan koirat ovat juoksussa. Siitä on tullut niin kärsimätön ja levoton. Se taitaa kaivata tokoa tai jotain aivojumppaa. Jekkua ei jotenkin tämä lomailu stressaa, se on aina viihtynyt omissa oloissa eikä kaipaa ohjattua toimintaa.



Jami elpyy:

Viime viikon saavutuksiin voidaan myös lukea kesäiset luomuperunakuvaukset:

Ai niin ja muutama ilta mattopyykillä. Kiitokset pyykkärille: