Mejä osa II

Metsähommat jatkuivat sunnuntaina. Aamulla testattiin laukaisunsietokykyä. Pelasin varman päälle ja oltiin Jekun kanssa vähän sivummalla ja liikkeessä koko ajan. Ei se kyllä mitenkään reagoinut.

Mulla oli ensin ohjelmassa oppaana toimimista ja hyppäsin lähes tyylipuhtaasti edellispäiväisen ojan yli. Sitten Jekku pääsi omalle jäljelle. Alku jännitti ja lähti vähän huonosti. Jekku mietiskeli paljon ja kahtseli yleisöä takana ja teki tarkistuksia. Jekulla taisi olla ekaa kertaa valjaat päällä, mutta se ei menoa haitannut.

Jekku sai rauhassa pähkäillä ja ottaa aikaa. Ensimmäinen kulma löytyi ja merkattiin hyvin. Toinen osuus oli jo parempaa jäljestystä. Toinen kulma meni vähän nopeasti ja pitkäksi, palautettiin kulmalle, josta otti oikean suunnan. Kolmannella pätkällä ohjaaja kävi taas ojassa ottamassa saappaat täyteen vettä (edellisestä viisastuneena vaihtohousut odotti autossa). Ja kaadolla mentiin yli. Sorkka vähän jännitti (mulla ei oo ollu kaatona sorkkaa aikaisemmin), mutta maistui hyvälle.

Kritiikkinä saatiin, että ei tehdä enää tuoreita jälkiä. Alkuun ja alkurutiineihin pitää kiinnittää enemmän huomiota, jotta tehtävä on varmasti selvä. Mä tuun perässä hiljaa, ettei opi enempää hakemaan tukea takaa. Vaihtelevia maastoja pitää käyttää ja tehdä välillä helpompia ja lyhyempiä jälkiä, että nopeus ja varmuus kasvaa. Eniten tietenkin lämmitti että "kyllä siitä jälkikoira tulee".

Päivä jatkui tuoreen jäljen veretyksellä ja kävin katsomassa kahden noutajan jäljestykset. Toisten menosta ja palautteesta ja eri kouluttajilta oppi kauheasti.

Nyt on kauhea into päästä jäljelle. En tiä, jos vaikka Jamikin saataisiin uusien oppien pohjalta hommaan kiinni. Jekun kanssa jatketaan suunnitelmallista harjoittelua.