Treenaamassa

Mahtista, näitten viikkojen jälkeen (vielki kurkku kipee ja nuha). Jami aloitti seiskalta aamulla ja aivan innoissaan. Se oli onnesta ihan mykkyrällä ku pääs keinonurmikolle juoksenteleen. Tehtiin pitkää seuraamissettiä jossa paljon askeleita. Mukaan sattu ohjatun kapulat, ja tehtiin kahdella kapulalla ohjattua sitten. Se on kyllä hämmentävä liike.

Ihan minivähän agitettiin, tosi varovaisesti, kun on tuota taukoa ollut. Jami sai juosta tyhjässä hallissa lelun kanssa nii paljo ku käpälistä lähti. Lopuksi taivuteltiin kaularankaa ravissa ja koitin liikutella Jamia muutenkin monipuolisesti.

Fyssarille saatiin aika vasta jouluviikolle. Onneksi tuo selkätilanne ei näytä enää niin pahalta kuin pari viikkoa sitten.

Sitten väliin vähän töitä ja Jekku jatkoi seiskalta illalla omissa treeneissä. Jekkullekin on tainnut pieni breikki tehdä pelkästään hyvää. Se on ollut vähän ahdistunut aina treeneissä odottelusta. Nyt oli tosi rauhassa ja söpöili vaan häkissä. Tehtiin etenemisharjoitusta. Ihan sitä perinteistä, ensin yhden aidan yli lähetystä, sitten kahden ja sitten kolmen. Namilautanen targettina edessä.

Jekkis oli superhieno. Odotti lupaa lähteä ja eteni nätisti. Sattuikin hyvin, että oli pitkästä aikaa hirven maksaa palkkana. Se miellytti Jekkistä nii paljo, että unohti ihan oman ujoutensa kokonaan. Luulen, että Jekku alkaa olla nyt aika sellaisessa vastaanottavaisessa iässä.

Jamin kanssakaan niillä ei ole mitään erimielisyyksiä. Välillä ne nukkuu ihan mytyssä, vaikka Jami ei kyllä sillei kauheesti välitä noista Jekun läheisyyshetkistä. Ruoka maistuu samasta kupistakin. Tässä ollaan kuitenkin tarkkoina, että kaikilla on ruokarauha. Ulkona Jami ei kauheasti välitä Jekun sinkoilusta ja jos Jekku ei keksi mitään muuta niin hankaa sitten vaikka pakkasella takkiaan Jamin kylkeen.