Höpökatti

Jekku on meijän höpökatti. Se on nii kissamainen ja pentumainen vielä ja nyt se on päättäny ottaa korkojen kaa takasin kaiken rakkauden jonka se jätti väliin pikkupentuna. Häntä heiluttaa koko koiraa ku Jekun kanssa hupaillaan. Vielä ku sais siirrettyä tonne harjoituskentällekin saman menon ni ai että. Viikolla taas ihmeteltiin, että kuinka ne kepit voi olla niin pitkät ja kuinka siihen voi aina tulla jotain muuta menoo mieleen kesken kaiken. Ainuu mihin Jekku innostuu on aitojen hyppääminen, treenattiinkin kolmella aidalla serpentiinii ja hienosti sujui.

Jami on tehny pelkkää ruutua ja tunnaria koko viikon. Kattelin läpi ton voittajaluokan liikkeet ja päättelin, et turha pitää mitään kisataukoo ku nyt on muutamat vähintäänki kohtuulliset kisat alla. Jos vaan ehitään saamaan ruutu ja tunnari jonkunasteisiks liikkeiks ni saatetaan kisailla taas jo marraskuussa.

Ruutu on toiminut jo melko mukavasti. Tarvii vaan hirveesti toistoo, kun vähän pidemmällä matkalla iskee aina epävarmuus et pitiks hakee tai ettii jotain jostain vai mist oli kyse. Tunnarissa on semmonen eteneminen, et kapulat haistellaan läpi melkein rauhassa, omakin tunnistuu selvästi, mutta se että mikä sieltä poimitaan on suuri arpapeli. Ja epävarmuudesta kertoo sekin, että välillä saattaa olla jo oikea suussa, mutta se vaihtuu kuitenkin väärään.