Ennätys

Lähestulkoon huonoimmat kisat ikinä. Tai siis itse kisoissa ei vikaa, mutta meno oli meillä hiukka liian hulvatonta taasen. Ekalta radalta kiskaistiin luultavasti meidän henk.koht. ennätys ratavirheitä, rv 25 ja tulos 25,43. Rimat vaan lenteli oikeelle ja vasemmalle.

Hiukka joutu ton jälkeen miettiin, et onks nyt jotain vialla vai mistä on kyse. Onneks kuiteki hypyt parani seuraavilla kierroksilla – tulokset eivät. 2 x hyl, seuraavilta radoilta. Toisella kerralla irtos käsi kuljetustilanteessa lähettämään putkelle, mut käsky puuttui ja Jami leikkas tosi nopeesti edessä hypylle. Toinen oli niin selkee "ainahan tästä hypyltä on putkeen menty" -hyl, ettei mitään rajaa. Jälkiviisaana voin miettii et oliko ennen hyppyy haltuunottokäskyy, ei tainnu olla =D

Mut aina jotain hyvääkin =) Innostuksen ja yrityksen puutetta ei oo! Ja kolme kertaa peräkkäin puomin kontakti hyvä, viimesellä kerralla aivan loistava. Starteissakaan ei varastettu. Ilahduttava yllätys oli, että sai valita haluaako numeroliivin vai pahvilapun. Ei meinaan oo ihan yks kerta ku mulla on terrieri numeroliivin naruissa roikkunu radalla – eli pahvilappu kiitos =)

----

Sunnuntaina joutus sit työmaalle, jossa meniki yllättävän kauan. Jaksettiin silti raahautua hallille molempien kanssa vähä rentoutumaan. Jekku alotti ja Jekun kanssa oli tarkotus tehä ihan katsekontaktia ja mukana seuraamista naksuttimen kanssa. Toisen kentän tyhjennyttä käveltiin myös siellä ja uudet hajut vei mukanaan. Menin piiloon ja Jekku joutu juoksenteleen mun hajujäljen perässä. Palkkailin sitä koko ajan kontaktista naksulla ja namilla.

Sit tehtiin vähän starttiin jäämisiä. Tää osoittautui perjantaina Jekulle tosi vaikeeks. Se todennäkösesti paineistuu siitä pikkuhetken odottamisesta niin paljon, et koittaa ratkaista tilanteen lähtemällä pois ja maata haistelemaan tai sit valuu maahan makaamaan. Nyt harjoteltiin sillei et esteen edessä istuminen on kivaa ja siit tulee naks ja nami. Näitä jatketaan. Pieni ohjausharjoitus otettin myös, putki ja kolme aitaa. Vitsit, et se vetää fiiliksellä ja hakee mielettömän hienosti eteen hyppyjä.

Jami tokotteli avoimen luokan liikkeet läpi. Osan palkkasin lelulla tai namilla ja osasta vaan kehuin. Ylläri oli et liikkeestä seisomaan jäämisessä käänty taaksepäin mun perään. Korjautu kyl toisella yrittämällä. Seuruutin aika pitkän pätkän, kun oli niin vaihtelevaa. Pitäs varmaan miettii satunnaista namipalkkaa, et sais kiinnostuksen pysyyn liikkeessä. Muissa liikkeissä ei tainnu ihmettä ollakaan. Hypyn teetin moneen kertaan ku sivulle paluussa hyppäs aina käteen kii. Sit ihan hiukka agitettiin. Lähinnä halusin nähä et tuleeks rimat alas vai ei. Eipä tullu vaik aika tiukkaa kaarta ja kovalla vauhdilla mentiinki.