Jamin kisat ja punkki-Jekku

Kauheessa paahteessa Jamin kanssa kaks starttia Riihimäellä. "Tuloksena" molemmista hyl. Mut eipä haittaa ku radat kulki hyvin. Hyppärillä sössittiin keppien alotus ja sit mulla loppu mielenkiinto ja hyl tuli vikan välin pujottelematta jättämisestä (jaksanu tässä kuumuudessa tollasii alkaa korjaan, hihi). Loppurata oli puhdas. Agiradalla sattu alussa jotain hassua. Jami varasti ekaa kertaa elämässään kisoissa startissa. Se oli tosi lämpösenä, ku ehti näkeen edellisen koiran maaliin tulon. (Tää sopii meille tosi huonosti tää, et seuraava on startissa oottamassa edellisen ollessa radalla puol välissä.) Olis pitäny vahtii tarkemmin. Hetki meni ku tajusin, hitsi, sehän on jo tossa, mut päästiin matkaan. Sen verran meni kuitenki ajatus sekasin, et otettiin aita väärästä suunnasta. Loppurata mun näkemän mukaan puhtaasti, eli kontaktitkin otettiin joten kuten.

Starttien välillä oli pari tuntia aikaa ja käytiin kotona jäähdyttelemässä ja vilvoittelemassa. Ja punkkitarkistamassa Jekkua. Lähtiessä nappasin yhen punkin pois ja starttien välissä sen päästä löyty iiiiiso punkki. Yäk. Se on kyllä semmonen punkkimagneetti, et en käsitä. Jamissa ei oo ollu koko kesänä yhtään ja Jekun punkkien laskemisen lopetin. Reilusti yli kymmenen on napsittu pois. Molemmilla samat myrkyt. Jekku kyl kulkee kaikissa pusikoissa paljo enemmän.

Jami oppi pentuna hoitotoimenpiteisiin, ku sen korvien kanssa oli työtä. Jekku on oppinu makaamaan paikallaan pöydällä just noitten punkkisessioitten takia. Miten se pysyykin niin paikallaan, vaikka joskus vähän nippasee ja kestääkin, ennen ku punkista saa hyvän otteen. Tekniikkalaji tämäkin, nykyään lähtee punkit kokonaisina ja elävinä irti.

Mökillä opetin Jekun syömään mustikoita. Näytin sille yhen, ja sanoin et kato mitä namia tänne jätetty. Sen jälkeen se viettiki tunnin mättäässä imuroimassa mustikoita. Jamia ei tollanen jaksanu kiinnostaa, ei suostunu ees kädestä syömään. Hippien heiniä sanoi Jami.