Jami oli ihan huibbu keskiviikon treeneissä, tuntu tosi kivalta mennä sen kaa. Oli semmonen rata, et kaarrokset veny vähän ja niitä hiottiin sujuvammiks. Ja kontaktitki oli melkein muistissa. Yleensä itketään kisojen jälkeen niiten kaa ainaki pari viikkoo.
Tää uskollinen ja taitava ystävä kyl valitsi tällä viikolla takkatulen edessä makoilun porukoilla kotiin lähdön sijaan, että se siitä uskollisuudesta. Saatiin sit Jekkiksen kaa viettää ihan laatuaikaa ja tehtiin kotona vähän seuraamista ja piilopaikkamakuun alkeitaki aloteltiin. Jekkis sai pelata dog bricksiä ekaa kertaa.
No comments:
Post a Comment