Jekun toinen työpäivä on takana. Meni samalla mallilla kuin eilinenkin, eli mun toimistokopperon lattialla häkissä selällään nukkuen. On se kyllä rento pentu. Voin sanoo et sosiaalistettu on parin päivän ajan. Nyt tehdään pari päivää etää ettei tartte reissata. Vaikka ei sen puoleen, ei tuolle näytä autoilu olevan mikään ongelma. Sunnuntaina käytiin katsastamassa kaupunkiasumuskin eikä Jekkulainen ollut millänsäkään autoista, rappukäytävästä, hissillä ajosta jne.
Ja se Jami, voi että sen kanssa. Ei tuollaista puistotätiä (eli setää) ole toista. Se jaksaa ton pennun kanssa ja heti aamulla ensimmäisenä tarjoaa itteään puruleluks. Pihalla ne menee pitkin pusikoita. Oon koittanu vähän vaivihkaa hakee sellaisia pieniä tilanteita, että Jami pääsis vähän sanomaan pennulle. Jampe jää nimittäin aika pian ton pikkuhirmun jalkoihin, jos ei yhtään ryhdistäydy. Mutta ei meijän Jami, ei edes sillon ku kiskoo kupista pennun ruokajämiä ja toinen hyppää siin vieressä.
Tänään käytiin Jekun kanssa shoppaamassa vähän koiraportteja, jotta saadaan aloitettua yksinoloharjoitukset. Tulihan siinä muutama lelu ja herkkukin hankittua. Korvia ollaan puhdistettu ja kynsiä leikattu. Eilen Jekkunen kävi suihkussa mun kanssa. Jami katto, et just joo, ei oo totakaan marsua järjellä siunattu.
3 comments:
Hauska tarina:)
Vai marsu.
Jos Jami on tullut sukuunsa, kuten se luultavimmin on, se tulee kestämään paljon rettuutusta, se taitaa tietää, että toinen on vaan se marsu eikä siitä ole todellista vastusta... Ja marsu oppii, että sillä on kunnon kaveri.
Meillä ainakin menee niin. Lotta ja Lisbet kestää melkein mitä vaan Bulletilta, pari kertaa on Lisbet joutunut "korottamaan" ääntä, mutta hyvin on Bullet sitten tajunnut. Lotta tekee niin, että se juoksee Bulletin päälle, jos Bullet yrittää härnätä ja sitten on pikku-Bullet mahallaan kenturassa ja miettii, että mikä helkkarin tonnikeijukainen tuo luulee olevansa...Ja Lotta vastaa iloisesti, että no just se...senkin hamsteri.
Hihii! Todella hauska lukea näitä sun pentuarjen tilannekuvauksia ja ajatuksia. Selma on myös ollut aivan ylikärsivällinen ja kaikkisietävä mun äidin chihupojun kanssa (nyt 1v.) sen pentuaikana, kun ollaan paljon kyläilty äidin luona. Siksi mietinkin, että osaakohan se olla tarpeeksi jämäkkä tarvittaessa sitten, jos/kun joku sitä itseä kookkaampikin nulikka muuttaa meille kotiin! Toisaalta Selma on saanut hirmuisesti hyvää itseluottamusta juurikin tuon mun äidin pennun seurassa olosta. Se poju ihailee niin paljon Selmaa että se on suorastaan liikuttavaa ja niillä on aina niin kivaa yhdessä.
Toivottavasti ehdit kirjoitella teidän arjesta lisää usein :) Mulla ei ole vieläkään omaa koirablogia.
Hauskaa, että joku käy näitä höpöstelyjä lukemassa =)
Koitetaan kirjotella aina ku ehditään!
Post a Comment