Paikkamakuu sateessa

Aamulla käytiin treenaamassa. Olin vähän ilkee, mut oikeesti ihan hyvää ajattelin ku jätin Jamin ulos tekemään paikkamakuuta sateessa (ulkokokeisiin kun ei voi tilata säätä etukäteen). No olishan mun pitäny tajuta, et ei kai se hyvää hyvyyttään sateessa makaa. Sen verran olin kaukaa viisas, et se oli tietämättään hihnassa kii, ei päässy ottamaan montaa askelta eikä livistämään. Ens kerralla sama uudestaan, mut tosi lyhyellä ajalla, et ehin palkkaamaan sen maahan.

Tokoilut jätettiin muuten vähiin, ruutu tehtiin, mut sit agilityn kimppuun. Oikeesti oli ohjelmassa vähän enemmän kaikkee, mut väsyttiin niin kontaktien parissa, et ei ehitty ottaan hirveesti muuta. Kontakteja tehtiin ympyrässä putki-aa-aita-keinu. Parempaan ollaan menty, nyt kun ei vaan menis mokaamaan tätä(kin) liialla hötkyilyllä.

Damn, ens kuun suunnitellut tokokoetukset meni varasijoille. Noh agitetaan sit vimmatusti senkin edestä =) ilmoittauduttiin reippaasti kolmen startin päivään. Ollaan kerran aikasemmin juostu se kolme, ja siit ei kyl tainnu jäädä kenellekään mitään. Tosin paikka oli Turun halli, jossa Jami menee ihan sekasin.

Jonkun verran on Jami lomaillut täällä kaupungissa yksin. La käytiin perheretkellä suomenlinnassa, pieni kuono ei päässyt mukaan. Ja viime viikolla käväistiin Iittalassa katsomassa tän kesän naivistit ja ostamassa suklaata. Parin lapsukaisen kastejuhlatkin on tähän lomaan mahtuneet. Mä oon aina luullut et Jami odottaa eteisessä ku oon poissa. Eipä taida odottaa. Oon pari kertaa päässyt yllättään sen sillei et ei oo ehtiny ovelle vastaan. Joo-o se lojuu tuolla nojatuolin selkänojalla ja katselee kaupunkia ihan ajatuksissaan.

Menossa on myös mä-en-sit-tilannu-tota ja voinko-katsoa-sitä ruokalistaa-uudestaan -viikko. Viime viikolla kyllä maistui.