Tällä(kin) kertaa sattui. Ja taas Jamia. Lähdettiin viettämään perjantaiaamua hallille ja treenailemaan ahkerasti. Lämmittelyjen jälkeen väännettiin ruutua ja sitten avon noutoa. Ruutu ei oikein toimi, mutta eipä noita toistojakaan ole tarpeeksi vielä. Avon nouto meni oikein mukavasti. Tähän väliin Jami riehui tennispallon kanssa pitkin hallia.
Sitten otettiin vähän agia ja aika vähään se jäikin. Kentällä oli valmiina suora harjoitus aita, putki, kepit, a, aita. Parin takaakierron jälkeen lähdettiin suoralle ja tarkoituksena oli treenata eteenpäin hakemista ja keppien aloituksen hakemista vauhdissa. Joo- no pari kertaa ehdittiin pätkä vetäisemään, ja aika mallikkaastikin, kunnes Jami kohelsi jotain a:n ylösmenolla. Sellaista perusräpiköintiä, josta kuitenkin terrierin raivolla eteenpäin. Välissä ehdittiin ottaa vielä puomin kontakteja ennen ku alkoi tassun puhdistus. Osumaa tuli siinä aalla sen verran, että oikean tassun sisimmäisen kynnen pinta oli rullalla ja kynsivallin välistä tihkui verta. Vasen tassu taas sai ranteeseen mehevän palohaavan. Siihen loppui se treeni siltä erää.
Turmainen koira sai helpotukseksi homeopaattisia, arnica ja calendulaa, eli eiköhän tästä aika pienellä selvitä. Mielenkiintoista nähdä myös kuinka korvat reagoivat puhdistavaan calendulaan, koska korvat eivät oikein palautuneet taannoisista hiivasekoiluista ja ovat olleet jatkuvan tarkkailun alla.
3 comments:
Höh, voi Jampea..
Mut eiköhän se siitä pikaisesti parane!
Meidän treeneissä oli kans yks näkemisen arvoinen A:n suoritus. Yks corgi cardigan veti ihan täysii ylöspäin, äkkäsi kontaktin yläreunassa muka namin (ei siinä mitään ollut, pieni vekki maalipinnassa), käänsi pään vauhdissa "namin" suuntaan. Tulos: Vauhti loppui kuin seinään, ja koiralla aika pahannäköinen sivuttaissuuntainen linkkuveitsi asento. Pääsi kuitenkin ehjin nahoin alas. Ensin näytti siltä että kierii sieltä alas. Näytti kyllä pahalta, mutta myös aika huvittavalta tälleen jälkikäteen :)
Juu ei onneks ton pahemmin käynny. Mut oon kyl nähny koiria, jotka räpiköi paljon pahemminkin ja selviivät vammoitta.
Osumat näytti lähteneen jo illalla hyvin parantumaan, eli eiköhän me olla kentällä ens viikolla taas.
Tekeville sattuu =)
Paranemisia Jamille! Mä oon kans vähän samoilla linjoilla, että "tekeville sattuu" - "jos ei mitään tee, ei mitään saavuta"... Mitäpä se kolo komiassa ;-) Ei sitä itekään ole enää ihan ehta kampe... :)
Post a Comment