Tokotusta ja sen sellaista

Hallilla treenattiin Virven ja porokoirien kanssa ja saatiin meille tosi tärkeää liikkuriapua. On paljon varmempi olo, kun seuraaminen pysyi jotenkin kasassa ja jäävät meni tosi hyvin. Meikäkin osasi totella käskyjä. Tehtiin myös luoksepäästävyys, jonka mä olin jo ihan käytännössä unohtanut. Vastaan mennään edelleen häntä heiluen, mutta pysyi nyt edes neljä tassua maassa.. sehän riittää. Jamilla meinaa näköjään mennä ihan shown puolelle, jos hallilla joku juttelee mun kanssa ja pitäisi hetki odottaa. Silloin alkaa sellainen piehtarointi ja keinonurmella pyöriskely, että huh.

Mun tenniskyynärpää (ilman tennistä) on ollu parempana syksyn, mutta tänään joutui taas turvautumaan tulehduskipulääkkeisiin, kun kuvasin pari ottoa käsivaralta ja parin oton puomitus oli ihan liikaa. Kouluharjoituksia siis. Vaikka pienellä kameralla kuvataan niin painaa se, puhumattakaan siitä mikrofonista siellä puomin päässä.

Tällä hetkellä puutuu lähinnä jalat, kun tämä suuri tottelevaisuustreenaaja makoilee selällään sylissä ja näkee unia niin että silmän valkuaiset vaan vilkkuu.

Ruokinnasta ei olekaan kirjoitettu hetkeen. Edelleen mennään vähän eliminaatiomeiningillä, mutta nyt jo huolettomammin. Hirssi- ja ohrapuuron sekä lihan lisäksi on jo maisteltu vähän Nutron nappuloita ilman mitään ongelmia. Mahapullat on edelleen pop, myöskään Puhti Fogel ei aiheuttanut mitään ongelmia, vaikka ensimmäisten annosten jälkeen vähän epäilinkin. Jauhettu broileri on myös maistunut (kaiken lisänä kuivattua kalaa, kalkkia, vitskuja ja rasvahappoa). Ja naudan rusrokin rouskuteltiin tässä eräänä iltana. Nyt odotellaan pakastimen täydennykseksi peurakauden alkua. Jäljen tekoon ollaan tilattu myös sorkka. Ja hirvistä himoitaan maksaa.