Nollat

Startattiin Jamin kanssa ekoissa virallisissa agikisoissa Kirkkonummella. Jami mitattiin mediksi. Siinä vähän arvottiin, että pitäiskö mittautella uudestaan, mut mä olin ihan sitä mieltä, että kyllä se medi on ja sillä selvä. Harvat varmaan tällei toivoo, mut meille olis vauhtiongelmat saanu ihan uuden ulottuvuuden jos aidat olis madaltuneet. Säkäkorkeudessa päädyttiin mittaan 36 cm.

Kisaura alkoi tuplanollilla. Sijoitukset A-kisassa 1. (aikavirhe -12,64) ja B-kisassa 2. (aikavirhe -11,97). Yhtään ei kyllä haettu aikaa, pikemminkin mä ihan löysäilin ja varmaan vähän hidastinkin menoa, kun tietää, että jos ei ihmeitä satu matkan varrella niin kyllä meille ainakin ykkösissä aika riittää.

Yhteistyö luisti, vaikka mua lähinnä hirvitti aluksi, kun ei ollut kiinteää reunaa radan ympärillä, kehänauha vaan maassa. Radat oli meille aika sopivat, eli sellaista kieputusta eikä paljon pitkää suoraa. Täytyy kattoo, jos sais jossain vaiheessa videopätkää näytille. Eka rata meni kyllä vähän sohimiseksi, eli ei ollut kovin sujuvaa menoa ja taisi siellä jossain kohdassa vähän kolista. Toka rata meni sujuvammin, joskin sielläkin yks säälittävä valssiyritys, jonka Jami pelasti.

Henkisenä ja kaikenlaisena tukena meillä oli koutsi Tiina, joka on meitä alkeista alkaen eteenpäin holhonnut ja hyvin koutsannut. Tiina starttasi samoilla radoilla ja siirsi meikän holhousvastuun Tarjalle, jolta saatiinkin suorastaan vedenpitävät vinkit ratojen pariin kiperimpiin kohtiin.

Kiitämme koutseja! Vielä kyllä ihmettelen, että miten tuosta Jamista on voinut kasvaa noin valmis agilitykoira (ylituomari oli kuulemma valmiiksi kehunut) meikän kanssa, kun mulla näitä alottelija pikkuvikoja löytyy vaikka muille jakaa.