Treenausta

Vähäks oon komee vastavaloonkin kuvattuna:


Voin kuulkaas sanoo, et taas on treenattu. Sen verran, että Jamikin sanoo huh huh. Maanantaina valmennusryhmässä Tiinaa sijaisti Tarja. Tehtiin rataa pienissä pätkissä ja hiottiin ohjauksen hienouksia. Lopuksi yhdistettiin pari pätkää ja meni ihan mallikkaasti.

Tiistaina huhkittiin taas Rannikon treeneissä. Täyspitkä hyppäri oli työn alla ja toinen vähän lyhyempi pätkä. Alun kahta aitaa ja ysikympin käännöstä kolmannelle hiottiin joku hetki, että siitä tuli sujuva. Ohjauslinjoja katsottiin myös tarkasti varsinkin kepeille viennissä. Loppusuoran irtoominen oli vähän nihkeä ja saatiin ohjeeks ottaa treeniä lelun kanssa noihin eteenpäin lähettämisiin. Jami kun kuuliaisena poikana joutuu aina katsomaan ja varmistamaan taaksensa, et näkee kädestä mihin ollaan menossa. Omaa etenemistä pitää miettiä, eikä saa jäädä odottelemaan koiraa vierelle.

Ja tänään keskiviikkona oli vuorossa Karstusen Jannen treeni, josta jäi aika paljon pohdittavaa. Palkkausta pitää miettiä tarkemmin ja motivointia ennen rataa/harjoitusta. Mun pitää lopettaa radalla hipsuttelu ja edetä paremmin ja näyttää jaloilla mille esteelle ollaan menossa. Kaikki estekäskyt tulee liian myöhässä ja jo aikaisemminkin kuultu, että mä jään suotta odottelemaan koiraa. Koiraa pidettiin kuuliaisena ja käännökset näyttivät olevan ok. Lopuksi otettiin vanhaa kunnon neliöharjoitusta ja näitä kieputuksia Janne suositteli ottamaan harjoitusohjelmaan.

Treenien jälkeistä loikoilua kerman värisellä matolla (josta alkaa jo erottumaan mieluisimmat loikoilukohdat):


Iltamökkeilyä. Jami riemuitsi uudestä mökkivapaudesta, siitä että saa mennä ja tulla miten tykkää:


Hauskasti kyllä toi laajakulma vääristää mittasuhteita. Vai onkohan sillä oikeesti ton kokonen tassu ja noin pieni pää: