Mätsäriesitys oli surkeista surkeinta, mutta hyvä, että mentiin. Nyt ei luulla ainakaan, että selviydytään kunnialla ensi sunnuntaista ilman treeniä. Jamia ei oikein huvittanut esittäytyä ja se teeskenteli kehässä tosi säälittävää reppanaa häntä koipien välissä ja miten sattuu notkuen. Liikkeet meni ihan loikkimiseksi ja kiskomiseksi. Kaikesta huolimatta Jami oli sinisten toinen. Ei kyllä ollut käytöksen ansiota sijottuminen.
Sienireissulla Jami päätti, että suppilovahverot on hippien ruokaa ja pöytä kaipaa lihaa. Tiesin, että on riski päästää se vapaapsi, mutta ei se ole ikinä kauas lähtenyt.. Näin kauempaa, että nyt löytyi haju, kun Jami veti pusikossa kasia niin että nuuskutus kuului pitkälle. Koitin huutaa takaisin, mutta oli jo menetettyä siinä vaiheessa. Hetken päästä näin, että nyt lähti ja sitten alkoi haukku/kiljuminen. Jami otti ajon, kohteeksi veikkaisin jänistä. Kuunneltiin, että nyt lähti ja kauas. Haukku lakkasi kuulumasta jossain vaiheessa.
Piinaavat 20 min. meikä huuteli äänen käheäksi. Ei uskallettu lähteä liikkeelle Jamin lähtöpaikalta ja niin ihanat oli ne Leenan sanat, että "nyt se tulee tuolta", kun herra sitten palasi ihan täpinöissä samasta suunnasta mihin oli kadonnut. Mikä helpotus!
Illalla mulla olikin agilityssa harvinaisen hiljainen treenikaveri. Eihän borderia niin väsyksiin saa millään, ettei se suostuisi treenaamaan. Mutta ylimääräistä sähellystä oli huomattavasti vähemmän. Tehtiin aika pitkä rata, n. 17 estettä. Muutamaa mun kämmiä lukuunottamatta meni aika kivasti. Haltuunottoharjoituksia tehtiin myös valssia ja takaaleikkausta silmällä pitäen.
Tässä mätsärikuva. Karin otti ihania kuvia, laittelen niitä lisää jahka saan ne tähän omalle koneelle.
3 comments:
Huh huh, ottipa syämmestä lukea moista! Jami sit teki pikku reissun, mikäpä siinä... Mahtoi olla aika pitkät 20 minuuttia odotella. Mutta on nämä siitä fiksuja veijareita, että tulevat sit kuitenkin takaisin mamin luo. Ronja ei ihan noin kauaa ole ollut poissa silmistä, mutta melkoinen toheltaja seki kyllä on metsään päästyään. Wuhh ja raps Jamille!
Jassoo, nyt sitten Jamin saalistusvietti ja metsästysvietti ja riistavietti ja katoamisvietti on herännyt :D, kiljuminen on Jamin äidin tyypillinen jäniksen ajoääni...
Luota vaan aina, että takaisin se tulee!
Joo oli pitkät 20 min. kun tuollei ensimmäisen kerran lähti. Kyllähän sitä ensi kerralla jo luottaa taas enemmän, että se osaa takaisin.
Ja kyllä tuo taisi taas vahvistaa sen riistaviettiä. Nyt Jami kuvittelee, että joka puskassa on jänis ja jokainen parin puun metsä on metsästystä varten..
Jostain syystä beagleen ja sen ajoreissuihin luotti paljon enemmän taannoin. Jami kun on tuollainen kotisohvakoira niin eihän siitä tiedä miten se pärjää isossa maailmassa =)
Post a Comment