Tänään päästiin treeneissä testaamaan Jamin kanssa agilityä (tietenkin sellaisia pennulle sopivia juttuja). Ei liene mikään yllätys, että Jamia ei paljon putki, aita tai rengas ihmettäneet, Jami kun on tuollainen reipas ja utelias borderi. Ohjaamistakin koitettiin parin maatasolla olevan aidan kanssa ja Jamille sekin oli aika helppoa, kun on tottunut mun käsimerkkejä tulkitsemaan tuolla metsäpoluilla pienestä pitäen.
Se missä me vielä mennään vähän metsään on tuo rauhassa odottaminen. Jamilla ei meinaa millään kärsivällisyys riittää "luento-tyyppisiin" treenien aloituksiin.. eikä oikein oman vuoron odottamiseenkaan. Eli välillä kyllä hallissa kajahtaa reipas borderihuuto.
Päivän uurastuksesta väsyneenä Jami päätyi taas valitsemaan innovatiivisen nukkumapaikan.. käpertyi kerälle tuonne Villen laukkuun vaatteiden sekaan. Heh toivottavasti Jami hillitsee tällä kertaa itsensä eikä merkkaa oivaa nukkumapaikkaa vastaisuuden varalle, Jamilla kun on vähän paha tapa merkkailla tuota omaa petiään (ja välillä vähän muitakin pehmeitä nukkumapaikkoja).
2 comments:
JEE, siitä se agility-ura lähtee!! Se on niiiiin kivaa, sit kun sen osaa (koirahan siis osaa esteet helpostikin, mut ihmiselle se kai teettää eniten töitä, näin ainakin meillä...).
Olipa kivoja juttuja, Jamihan vaikuttaa ihan selvästi Lotan jälkeläiseltä tuon touhuilun mukaan, erityisesti tuo jänisjahti on Lotan specialiteetti, samoin hirvet...
Post a Comment