Arkea

Näin se vaan iski lapsiperheen arki tähänkin taloon. Mulla on ollut lähes tautivapaa vyöhyke täällä kuusi vuotta. Siitä asti, kun Jami tassutteli taloon. Nyt näyttäisi sitten kaiken maailman nuhat ja yskät ja mahataudit tarttuvan kerralla.

Matias alkoi yskimään uudenvuoden aattona ja siitä seurasi viikon flunssailut molemmille. Toinen viikko meni yskiessä ja toipuessa, ja jonka jälkeen meikä nappasi vielä yllätysbonussektorilta mahataudin. Bonustauti ei onneksi tarttunut muille.

Viime viikolla pääsin sentään hallille pienen treenin merkeissä, nenä vuotaen ja bonustaudista huterana, mutta kuitenkin. Tie takaisin kisakentille näyttää kyllä edelleen pitkältä (ja kiviseltä). Oon niin kankee, että Jami ehtii suorittamaan satunnaisessa järjestyksessä kolme estettä, ennen kuin ehdin edes kissaa sanoa. Perinteinen huuto-ohjauskaan ei toimi. Mistään juoksemisen rullaamisesta nyt ei kannata edes puhua, koska eteneminen ei muistuta juoksemista etäisestikään. Kaikesta huolimatta kivaa oli molemmilla. Ensi viikolla uudestaan!

Näillä mennään!