Jamille tuli viime viikolla parturi kotiin. Mun omat käpälät on edelleen niin himputin kipeät, ettei näillä borderia trimmata. Herää kysymys, että koska tää raskaus loppuu.. No joo, ei sen puoleen, että tässä varsinaisesti olisi aikaakaan parturointioperaatioon. Heidi hoiti homman reippaasti ja Jami on taas siisti poika. Jekku sen vieressä näyttää nyt aika reuhkalta. Seuraava potilas siis jo jonossa.
Jekun kanssa käytiin ajamassa jälki. Ei maltettu pysyä kotona, kun odottamassa oli oikeasta kaadosta 15 h vanha jälki, suht sotkematta ja sopivan pituisena. Kaadolle vietiin pää ja muita romppeita. Lähdön ruokintapaikalta Jekkis selvitti pienellä kaarroksella ja otti oikean suunnan. Sen verran oli riistarikasta maastoa, että useampaan kertaan pysähdyttiin herkuttelemaan p:llä. Yäk ja pusi pusi.
Parit tarkistuspyöritykset matkan varrella ja kaato löytyi. Jekkis meni suoraan kaadolle maistelemaan ja pysyi siinä. Ihan mielettömän hienoa katsoa, kun koira tekee sitä mitä osaa ja tykkää. Taas tuli kilokaupalla intoa jälkihommiin.
Pikkupojan kanssa käytiin vyöhyketerapiassa, kun mahan toiminta rienasi. Tällä viikolla on vielä toinen kerta. Muutama päivä on mun mielestä ollut aurinkoisempi. Että josko se tästä vähän rauhottuisi. Muuten meillä päivät koostuu sylittelystä, kahvista, joululehdestä, vaipoista ja maidosta.
Lauman johtajatkin livistivät kulttuuririentoihin viikonloppuna. Käytiin kuuntelemassa Musiikkitalolla Paulia ja Karjalan valtion sinfoniaorkesteria. Menoja on tässä laumassa riittänyt.
Uusi kamera on laitettu hankintalistalle. Tällä kertaa tähtäimessä on pieni pokkari. On tämä kaksi viimeistä kuukautta näyttänyt siltä, että varsinaiseen kuvaamiseen ei riitä aikaa eikä käsiä, saati sitten että saisi kuvat käsiteltyä tässä koneella. Ehkä joskus siis kuvaraporttiakin vielä tulossa.
No comments:
Post a Comment