Jäi valmennusryhmien agikisa väliin, kun meni myöhään hommissa. Ilta omistettiin kokeelliselle keittiölle ja hankalalle asiakkaalle. Nyt mulla onkin täällä mielinkielin borderi heiluttamassa häntää. Maistiaiset se söi toinen tassu ruokakupissa (tarkoittaa, että erityisen hyvää).
Reseptiin kuului tällä kertaa tunnin kattilassa haudutettua hirssiä, valkosipulia ja lihaisaa lampaan ihraa. Tämän ohella tarjoillaan saatavilla olevaa lihaa, possun kurkkutorvea tai kalaa. Oli muuten sen tuoksuinen setti, että ihan yökkäsin kun sekoittelin. Mutta pääasia, että kohderyhmä on tyytyväinen.
Keskiviikkona agiteltiin. Aika hyvinkin. Moni juttu onnistui, mutta luulen, että Jami oli väsynyt tiistain tokokoettelemuksesta ja pysyi sen takia paremmin hyppysissä. Taas tuli uutta. Pitäs alkaa harjoittelemaan käärmekättä. Se toimi yllättävän hyvin. Kontakteista todettiin, että ei ne mitkään täydelliset ole, mutta huimasti toimivammat kuin neljä viikko sitten.
Aamulla vedettiin perinteinen perjantaitreeni. Alkuun viiden minuutin paikkamakuu piilossa (yksin tietenkin, kun ei muut hullut treenaa seiskalta aamuisin), hienosti ja valppaasti hievahtamatta pysyi. Ruutua tehtiin lyhyehköltä välimatkalta merkkauksella ja lelulle. Hyppynoutoa otettiin myös puukapulan kanssa. Takaisinhyppy vaatii tosi paljon vahvistamista, että tulee varmaksi. Kapula suussa hyppäämisessä ei ongelmia, mutta haettiin varmuutta hommaan ihan agilitytyyliin ohjaamalla.
Tunnarikapulan etsiminen oli farssi. Jami ei käyttänyt nenää yhtään ja kaiken muun hönöilyn lisäksi suoritti pari aitaa ja kävi keinultakin etsimässä. Hohhoijaa, jos tää koira selviytyy tunnarista joskus, niin se on ihme. Nyt ei ihan näytä siltä.
Luoksetulo aiheuttaa pohdintaa myös. Pitäskö aloittaa alusta vai ottaa hyvä virittely vai mitä. Nyt kun otetaan reilusti välimatkaa, niin vauhti on niin kova, että Jami ei näe mun käsimerkkiä. No onpahan töitä =)
Huomenna agitellaan kolmosissa, hui.
No comments:
Post a Comment