Treeniä flunssassa

Kolmisen vuotta terveenä (siitä lähtien, kun Jami kotiutui ja aloitin koulun) ja nyt viikko töissä ja meikäläinen heti flussa. Syyksi veikkaan sitä, että työhuoneessa tuulee; ilmastointi ja/tai ikkunoista vetää. Töistä kotiin apteekin kautta, pari tuntia unta, jokaisesta purkista jalaatikosta lääkettä ja treeneihin =)

Muuten olis jäänyt väliin, mutta kun oli Virven puoltuntinen tarjolla... Ja oli kyllä taas kannattava reissu. Mieli parani ainakin! Me vedettiin Jamin kanssa eka ja sit karattiin kotiin, Kaisu ja Rudy jäi jatkamaan vielä.

Ekaks perustettiin tunnarikasa kentälle ja otettiin pienet pätkät seuraamista kasan liepeillä. Seuraamisen paikka oli parantunu sitten viime kerran. Eli viime viikon perjantaina tehty naksutus ja paljon muutoksia sisältänyt seuraustreeni näytttäisi toimivan. Täyskäännöksiä hiottiin vähän aikaan ja ohjeena oli treeneissä helpottaa ja antaa apua hidastamalla selkeämmin vauhtia, jotta perusasento tulisi paremmaksi.

Paljon oli taas puhetta noista häiriötreeneistä. Eli tunnarikasa pitää olla kentällä vaikka ei tunnaria tehtäis treeneissä. Myös namikippoja pitäisi olla (oh no, miten me ikänä selvitään namikipoista) ja palloa ja noutokapulaa.. Ja edelleen kestävyyttä pitää harjoittaa. Treeni ei saa olla nousevaa, ei saa koko ajan tulla kivempaa ja virettä nostavaa, vaan täytyy pitää miettimistaukoja ja breikkejä. Ja jos alkaa piippaamaan, niin sillä ei saa saavuttaa mitään (esim. nopeuttaa seuraavaa liikettä tai ylipäätänsä päästä seuraavaan toimintoon) vaan ohjaajan pitää poistua tilanteesta ja nollata (koira vaikka makaamaan ja käväistä jossain). Piippaukseen ei kannata muuten kiinnittää huomiota jos se on vähäistä, kunhan vaan koira ei pääse määräilemään sillä.

Tunnarissa omaa piilotettiin eka hallin reunalle, ihan toisaalle kasasta. Jamilla oli vähän hakusessa homma, roskia suussa ja hätäilyä. Sitten teki putkiaivoisen ratkaisun ja säntäsi kasalle nappaamaan ekan kapulan. Otettiin piilotusta toiseen suuntaan uudestaan ja onnistui paremmin, Virve seisoi kasan edessä. Lähennettiin kasaa oman hakua kasaan päin, mutta palautukset olis voinnu olla vähän täsmällisempiä. Kokeiltiin miten hakee kasasta (oma reunassa). Kasalle reippaasti, kävi osittain hampailla läpi kasaa, lopuksi otti oman ja palautti sen. Jippii, se ymmärtää sittenkin jotain tästä!

Kehitystehtäväksi saatiin seuraavaa: lumivalliin piilottelua jatkettava ja pitää olla haastavasti saatavissa, jotta jää fiilis että tässä tehtävässä menee ja saa mennä aikaa, Jamin tapauksessa hyvä jos menisi kapulalle vaikka ravilla tässä vaiheessa. Noutoa pitää vielä vahvistaa, että minkä tahansa valitseekin, niin siitä eteenpäin liike on noutoliike, eli kapula palautetaan reippaasti, palkata voisi vaikka nami kädessä ja kyykyssä (tai jotenkin houkuttelevasti). Ohjaajan pitää sisäistää, että ei tiedä mikä on oma, eli ei saa/voi näyttää menikö hyvin vai ei.

Joka tapauksessa saatiin palautetta, että hommaa on selkeästi työstetty sitten viime kerran, ja että hyvällä alulla on nyt ylempienkin liikkeet. Nyt vaan jatketaan varmuuden hakemista ja liikkeen selkeämmäksi työstämistä. Kapuloita pitäisi kasaan lisätä heti kohta reippaasti lisää. Tänään siellä taisi olla n. 6 vierasta.

Ohjatun noudon alkeita otettiin myös. Ekaks näytettiin Virvelle miten on tehty. Eli purkit ja käyn molemmilla ja laitan nami toiseen. Sitten koira keskellä ja lähetys oikeaan/vasempaan. Tää on vähän vaiheessa ja saatiin tosi hyvät ohjeet jatkoon. Eli ei saa antaa vartaloapua (pään kääntö) ja käsimerkki kestää saman ajan kuin käsky. Namipurkkien matkaa pitää levittää, jotta koira oppisi laajat kaaret (vähentää keskimmäiselle kapulalle menon riskiä). Jos menee väärälle päin niin käskyllä seis ja uudelleen lähetys (seis-käskystä voi palkata ja palkan jälkeen lähettää oikeaan suuntaan), ohjattunouto on oikeasti ohjattua, lisäkäskyilläkin, ja seis-käsky pitää opettaa jo tässä vaiheessa jos tulee väärää suuntaa. Ohjatussa voisi edetä jo melko nopeastikin kapuloihin (aluksi kahteen) namikuppien sijaan, kun koira on aika halukas kapulalle menoon.

Näiden uusien ylempien luokkien liikkeiden myötä meillä on taas hyvä tokoinnostustu päällä. Se, että tullaanko me ikuna tarvitsemaan näitä liikeitä kokeissa on ihan toissijaista tällä hetkellä. Kaikista parasta on se kun työskennellään yhteen ja yhteisen luottamuksen hakeminen, ja se että molemmilla on mukavaa touhuilla kentällä.