Yksärillä

Pitkään oon suunnitellu, et tarttettais ihan rehellinen yksityistunti tokossa ja tänään oli se päivä. Kouluttajana meillä oli Sormusen Virve, joka on muutaman kerran Jamia nähnyt aikaisemminkin. Meikä oli hyvissä ajoin, eli tuntia liian aikaisessa. Ehdittiin siinä sitten opettelemaan rauhassa odottamistakin. Tässä muistiin käsiteltyjä asioita:

Aluksi käytiin läpi kisakokemuksia ja miten kisaaminen muuttuu ylemmissä luokissa. Pitkäjänteisyyttä pitäisi kasvattaa ja odotteluaikoja liikkeiden välissä harjoitella ihan erikseen. Jamille pitäisi tehdä selkeämpi ero työn ja vapaa-ajan kanssa. Eli silloin kun ollaan töissä: ei haistella maata, ei kieritä maassa, ei bongailla merkkejä, ei bongailla kapuloita ja noudeta niitä ilman käskyä, ei bongailla leluja, ei etsitä katseella toisia koiria.. eli keskitytään =) Ja tätä pitäisi harjoitella ripottelemalla kentälle palloa, kapulaa yms. ja vahvistaa näiden ohittamista ja palkata tästä.

Ruutuun lähetystä pitäisi ajatella enemmän eteen lähettämisenä, ja eteen pitää lähteä vaikka ei ruutua näkyisikään. Kun mennään lähetyspaikalle, otetaan muutama askel eteenpäin ruutua kohti (kerrotaan suunta koiralle) samalla viritellen. Ei kyykistytä koiran viereen, vaan annetaan käsky selkä suorassa oma naama ruutua kohti. Matkaa pitää liiotella ja ottaa niin pitkää matkaa kun vaan tila sallii. (Tästä Jamilla ei tänään ollut mitään hajua. Ensimmäisellä kerralla lähti etsimään kyllä kovasti jotain.. mun selän taakse ja vaikka minne. Toisella kerralla lähempää näki lelun ja meni hyvin.)

Erikseen otetaan lähietäisyydeltä oikean paikan hakua. Ensin pitää päättää itse mikä on se alue, jolle mennään ja mistä palkataan. Voidaan jatkaa merkkaamalla paikka, esim. käymällä itse ruudussa ja taputtamalla maata. Palkka heitetään ja kehutaan, kun koira on halutulla alueella. Olisi hyvä, jos joku muu tekisi ruudun välillä, jotta siellä ei ole omaa hajua. Sitten kun tehdään merkkiä ja jos ruudun kulmat alkavat kiinnostaa, voidaan ruutua hetkellisesti suurentaa.

Tunnari. Tässä riittääkin sitten töitä. Aloitetaan sillä, että vahvistetaan tunnarikapulan noutamista, koska siinä on nyt epäselvyyttä, että mitä sen kanssa pitäisi tehdä. (Jami näytti miten mennään tunnareiden luo, otetaan yksi suuhun, käydään maahan ja aletaan tulitikkujen teko). Melko nopeasti koitetaan siirtyä kuitenkin siihen, että läsnä on toisia kapuloita, esim. iso kasa, josta tulee näköärsykettä. Omaa siirretään asteittain lähemmäksi kasaa. Ei saa mennä itse merkkaamaan kapuloita hihkumalla hyvää valintavaiheessa. Parasta olisi oikeesti kun ei ite tietäis mikä on oma edes harjoiteltaessa. Väärät tuodut otetaan pois ja mietitään miksi toi väärän ja palataan harjoituksissa taaksepäin. Pidetään kapulan suussapitoajat lyhyinä, ei ehkä kannata tässä tapauksessa lähteä opettamaan erikseen kapulan pitoa, ettei tuu stressiä.

Metallinoutoa loppuleikkeinä ja hauskana hassutteluna. Mitään älytöntä ongelmaa tässä ei ole, mutta vauhtia voisi olla vähän reippaammin. Kokeiltiin hetsaamalla ja kiinnipitämällä ja lähetys kapulalle vielä kun se on liikkeessä. Toimi ja Jami siirtyi jo vähän laukalle takaisin paluussakin.

Paikkamakuustakin puhuttiin ja siinä mun pitää kyllä ryhdistäytyä ja vaihtaa omaa asennetta ensin. Piiloja pitää ottaa ja kotonakin pitää makuuttaa.

Jamppa oli kyllä aika hieno oppilas. Kenttässä oli kyllä hyvät tuoksut ja namejakin sieltä napsittiin, mutta jaksoi tosi pitkiä aikoja istua ja odottaakin. Kävipä tuo jossain vaiheessa mun jalkojen juureen makaamaankin (rasti seinään!). Nyt vaan aletaan rakentamaan noita voittajan liikkeitä rauhassa, jos niitä joskus vaikka tarvii =D