Niitä kontakteja

Aamulla väsytti niiiiiin paljon, mutta silti oltiin hallilla jo 9.30 treenaamassa, kun ei tätä irtonaista aikaa tunnu taas löytyvän ihan loputtomiin. Aiheena meillä oli: kontaktit ovat iloinen ja tavoiteltava asia.

Kotoa lähdettäessä Jami tanssi tasajalkaa, koska se oli luullut että sillä ei ole enää sen rakkaita vinkuleluja. Mutta ne asuivatkin kaapissa (koska ne aiheuttavat Jamille stressiä).

Meikäläisen huolella suunnittelema strategia meni seuraavasti. Tehtiin yksittäisiä kontaktiesteitä sillei et kävin viemässä patukan kontaktin päähän maahan. Tässä Jami joutui pakosti pysähtymään jos halusi lelun suuhun. Tää itessään jo toimi mukavasti. Grande sorpresa oli sitten, kun kontaktin lopussa odotti ah niin ihana vinku. Siinä oli borderin yllätyksiä rakasta sydän jo kovilla ja riemukkaan jälleennäkemisen merkeissä tyyppi hekumoi ja fiilisteli jopa selällään vinkunsa kanssa kuin pikkupentu.

Toistojen jälkeen homma jatkui sitten sillei että reippaasta suorituksesta ja kontaktin tarjoamisesta heitin vingun esteeseen nähden taakse päin ja sitten hekumoitiin hetki. Ja homma toimi. Pakko oli testaa radallakin ja homma toimi edelleen. Kentällä oli vielä samainen jaun kolmosten rata, jota tehtiin keskiviikkonakin.