Huh ja huoh

Kahdeksan päivää koulua takana ja yhdeksäs oli tänään työpäivä toimistolla. Ja ilman mitään breikkiä, voi sanoo kyl et huh huh. Ihan kauhee ikävä ollu Jamia koko ajan, kun se on asustellut porukoilla. Sen verran ollaan nähty, että oon sen treeneihin hakenu (usein miten valmiiks lämmiteltynä) ja treenien jälkeen jäähdyttelykierroksen kautta takaisin palauttanut. Onneksi sillä on hyvä paikka lomailla niin mun ei tartte potea syyllisyyttä heitteillejätöstä kaiken kiireen keskellä. Nyt on jokunen päivä taukoa maailmalla lentämisestä ja Jamikin on kotoisasti sohvankulmassa kerällä.

Tiistaina tokoiltiin pitkästä aikaa valvovan silmän alla, kun Varpu oli meillä koulutusohjaajana. Me käsiteltiin Jamin kanssa ylempien luokkien askelseuraamisia, eli eteen, taakse, oikealle ja vasemmalle. Aika kivastihan ne meni ja nyt pitää alkaa vaatimaan Jamilta täydelliset perusasennot myös peruuttamisessa. Olkapäillä ja katseella kerrotaan liikkeen suunta ja sitten myöhemmin häivytetään vartalonkiertoa pois. Myös seuraamisessa pitää paremmin valmistella käännökset kertomalla katseella mihin ollaan menossa. Mä taidan pitää vähän liian hyvin kontaktin Jamiin, kun siitä poispäin katsominen ei luonnistu. Ruutua ei ehditty tekemään, mutta saatiin kuitenkin ohjeet harjoitusten jatkamisesta.

Keskiviikon agituksesta jäi tällä kertaa hyvä fiilis. Rata oli ihan tiukkaakin ohjausta vaativa ja alkukangertelujen jälkeen saatiin ihan räväkkä nollarata tehtyä. Harkoissa se on meille aika harvinaista. Jami teki hurjan keinun, joka oli täydellinen suoritus, mutta sitten sitä alkoi kauheasti jännittämään ja seuraavan kerran mentiin askel kerrallaan. Rimat oli paikoitellen medien ylärajaa ja tosi hienosti Jami hyppää, ei tartte rimoja keräillä. Hui, enää neljä viikkoa seuraaviin startteihin. Taidan alkaa jo hyvissä ajoin jännittämään niin oon sitten kisapaikalla rauhallisempi.