Agittelua

Kaksi päivää palellut ja särkenyt päätä ja ollut ihan plaah-olo. Koko viikko taas kuvattu videoo ja äänitetty koululla. Pitkiä päiviä. Onneksi on tämä Jamin patenttipäivähoito, eli Jampen päivät on lähinnä pihalla kirmailua ja parintunnin unia yksin.

Mutta haa, koiraterapia auttoi taas ja nyt agitreenien jälkeen on pitkästä aikaa hyvä ja lämmin olo. Tehtiin kyllä semmoisia ihme kiemurteluja, että meikä oli ihan sekasin. Jami kyllä teki kaikki mitä käskettiin, kunhan osas vaan käskeä oikeeseen suuntaan. Paljon oli ansoja radalla ja niihin kyllä langettiin tasaisesti. Sitten kun meikälle väännettiin rautalangasta niin onnistui.

Puomin kontaktilla juostiin iloisesti läpi (oli kuitenkin puhdas), toisella yrityksellä otti hyvän on-offin, joskin vähän hitaasti. Kepit oli seinään päin ja piti aika paljon painostaa lähellä, ettei lopettanut kesken. Tämmöstäkin pitäs harjotella vissiin..

Ennen treeniä otettiin perusasennossa istumista ja makuuta ja syttyi siinä parin metrin päässä vähän rähinäää häiriöksi. Jami kesti tosi upeasti maassa, kehuin ja palkkasin namilla. Tosin se jännitystärinä tuli heti, kun tilanne kiristyi. Mutta ihan megahienoa, ettei menny rähinään mukaan.

Mun pikkurotta alkaa muistuttaa kyllä nyt sen verran pahasti vessaharjaa, että ensi viikolla tarttis varmaan tehdä turkille jotain.. Sitä ennen täytyy kyllä koittaa saada pari kuvaa napattua. Ja kokeeseen mennään sillä mitä on =D